Tuosta! Molempien meno oli aluksi vauhdikasta, mutta lämpötilan vaikutus alkoi näkymään aikas pian... :-)

Vinskuhan se siinä! Huomaa mitä harva treenausväli teettää; liikkeet menee vähän miten menee, mutta ainakin V tykkää! Persuuksen käyttö on parantunut, vasemmalle käännös menee jo aikas täydellisesti. Jännää miten itselle tuo kääntyminen on niin vaikeaa, olen sitä monenmonta kertaa katsonut toisten tokovideoista enkä vieläkään sitä täysin hallitse :-D Kädetkin jotenkin vammaa noissa kääntymisissä ja liikkeestä maahan menossa, se tulee vaan niin refleksin omaisesti. 

En mä voi sulle vetokoiraks muuttua

(c) Jenny

Hauhau! Tänään päästiin pitkästä aikaa vetämään Jennyn ja Tuikun kanssa jäälle! Tavaraa oli mukana kuin viikon ulkomaanmatkalla, mutta koirat vetivät täyttä ahkiota innoissaan! Heti kun laitettiin haukuille valjaat päälle ja vetoliinat kuntoon, ne lähtivät vetämään ilman mitään käskyä! Molemmilla oli hyvin muistissa aiempien kertojen jutut ja Veekin pisti välillä laukaksi matkalla jäälle.

Tarkoitus oli kävellä pari kilometriä eräälle saarelle ja pitää pikkuevästelyhetki siellä. Matkalla saareen koirat vetivät välillä tavara-ahkiota ja välillä Jennyä (,johon oli sidottu ahkio kiinni) suksilla. Vaikka painoa oli aikas paljon, haukkulit vetivät koko matkan saareen ja takaisin! Saaressa teimme nuotion ja pidettiin evästelytauko. Koirille oli omat luunsa ja me nautimme termarikahveesta ja makkarasta. Kivaa tämmöinen eräjormailu! Lämpötila oli plussan puolella ja tuntui noiden pakkasten jälkeen niin lämpimältä säältä :o
Aurinkoa ei näkynyt, joten kuvat ja videot kärsivät vähän valon puutteesta, mutta ihan hyvin saatiin kuitenkin materiaalia julkaistavaksi. Videoitiin vasta loppumatkasta ja videolta ei välity niin hyvin se vauhti ja into mitä noilla oli. Mutta meno oli ehdottomasti parasta tähän asti, olen ylpeä noista haukuista! Aikaisemmin jonkun on täytynyt mennä ruuan kanssa maalimieheksi ja koirat ovat vetäneet vain ruokaa kohti. Tänään ei maali- tai koiranpitäjämiehiä tarvittu ja pysähtymis- ja odotuskäskyjäkin kuunnteltiin hienosti. Selvää edistystä on tapahtunut sitten viime kerran :-) Toivottavasti jäät pysyvät vielä jonkin aikaa, että päästään pian uudestaan! 

(c) Jenny

Alla videoolia tämän päivän vetoiluista, vetoleikkejä osa 4 siis! Jos sana ei sano sinulle mitään, katso toki aikaisemmin ilmestyneet: osa 1, osa 2 ja osa 3 :-)

Mitä jäbät duunaa?

Vinski on tehnyt iloisesti pikkutauon jälkeen tokoa ja hiukkasen myös vetoa! Herkkusuu Veetä motivoi eniten mikäs muukaan kuin ruoka ja tällä hetkellä lemppari on ehdottomasti Hau-Hau Champion kanafleet. Siinä vasta oiva treenausherkku! Vetovaljaat on siis kaivettu pitkän tauon jälkeen. Ollaan aloiteltu kevyesti pulkanvedolla ja treenattu ihan vähäsen kerrallaan. Vinski onn tykännyt kun ei ole tarvinnut juuri muuta tehdä kuin juosta eteenpäin :-) Pysähtyminen sujuu tosi hyvin, mutta saa nähdä miltä meno näyttää huomenna kun on kaveri Tuikku vieressä. Viimeksi ei pahemmin kuunneltu pysähtymiskäskyä ... :-)

Ketkulin kanssa ollaan leikitty pihassa ja menty "takaa"-temppua ja luoksetuloa leikin ohessa. Tokojuttuja ollaan myös reenitty, tosin vielä ei olla päästy perusasentoa ja seuraamista edemmäs. Ketkulilta löytyy kiinnostusta ja keskittymistä tosi hyvin ja harjoittelumäärä lisääntyy pikkuhiljaa. Tarkoitus olisi mennä piakkoin häiriössä reenaileen ihan noita perusjuttuja, luoksetuloa sun muuta toisen koiran/koirien kanssa jonnekin. Totteleminen on ollut Koolla todella vaihtelevaa, välillä se on lähtenyt lenkillä juoksemaan ties minne pusikkoihin kuin mikäkin metsästyskoira ja myös pihasta on häippästy omin luvin. Toivottavasti murrosikä ei ihan vielä ala, eihän?

Parin viime viikon aikana omaa aikaa ja energiaa ovat vieneet kuuteen kokeeseen lukemiset sekä myös vanhojentanssiharjoitukset. Koeviikko on nyt kuitenkin takana päin ja ensi viikolla tanssahdellaan wanhoja! Eikä hiihtolomakaan ihan hirveältä kuulosta ;-) Koepäivinä olen tosi aikaisin kotona ja molemmat haukkulit ovat nauttineet extralenkkeilystä koeviikon aikana. Ketkuli pääsi kirmaamaan sydämensä kyyllydestä uuden lelunsa kanssa läheisellä pellolla. Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja kuviakin tuli räpsittyä mukavasti! Narulelu tosin jäi tuonne jonnekin lumen alle.

 

Siinä Vinskulin menoa, tokon vasemmalle käännös alkaa jo muistuttaa sellaista mitä pitääkin. Itse teen jotain miniaskelia, ehkä joku päivä käännös on hallussa, reeniäreeniä! Huomasin vasta videolta ettei V pistä pyllyään maahan asti, hyi maahan oli  kurainen t. Vinski the man.

Aika alussa ollaan vielä kaikessa reenaamisessa mutta eipä tässä mitään kiirettä. Ketkulinkaan kiinnostus ei pysy vielä kauheen kauaa samassa jutussa ja sen mielestä tuolla pihalla oli paljon kivempaakin tekemistä joku kouluttelu. Tämmöstä menoa siis tällä hetkellä!

Joulukalenteri - Luukku 15

Ketkulin metsätouhuiluja!

Joulukalenteri - Luukku 5

Tästä luukusta löytyy Ketkulin oma video, jossa pieini porokoira esittelee tavaroitaan toisinsanoen leluja, leluja, leluja, mitä muutakaan karvainen lapsi tarvitsee? 

Videoolia

Ennen kuin klikkaat päälle seuraavan videon, lue pieni selostus ylemmästä videoolista. Kotiagilitypätkä jäi nyt todella lyhyeksi, kepit ja renkaat eivät meinaa mennä kovaan maahan ja niinkuin videolta näkyy luntakin on jo. Möllitokon jälkeen aloimme harjoittelemaan seuraamista ilman omaa katsekontaktiani Vinskiin. Alku oli Veen osalta edistämistä, sehän oli oppinut tuijottamaan koko liikkeen ajan suoraa minua silmiin ja nyt oma naama olikin "ylempänä" kuin ennen. Pikkuhiljaa V on tajunnut katsoa vain suurin piirtein minua pitäen kuitenkin saman seuraamispaikan kuin aina ennenkin. Mutta jotain positiivistakin pitää sanoa,  olen todella iloinen tuosta meidän vasemmalle kääntymisestä! Omat kädet siellä huitoo hiukan, mutta V on hyvä! Seuraavaksi saatte seurata Ketkun ja angrybirdsin kehittyvää ystävyyttä:

Kerää rohkeuttaan, kysyy miten toimitaan

Se on syksy nyt! Ja liikkeellä ollut flunssa-aalto koski minuunkin ja jäi niin viime viikon tokoreenaukset kuin mätsäritkin. Torstaiksi sovittiin uudet tokoreenit ja tottakai mentiin koska möllitokoon oli vain pari päivää. Harjoiteltiin kaikkia liikkeitä ja hyvinhän meillä meni lukuun ottamatta paikallaoloa. Vinski kyllä kuunteli hyvin mutta se ei malta pysyä pitkää aikaa paikallaan kun se nousee ylös ja yrittää leikkiä vierelläolijan kanssa :s

Tänään käytiin Möllikisoissa! Paikkana toimi suuri parkkialue Lielahdessa, kisan järjesti Etelä-Suomen seropit ry. Kisattiin mölliALOssa, jossa oli kuusi koirakkoa. Ensin oli paikkamakuu kaikkien mölliluokkalaisten kanssa ja sen jälkeen kaikki menivät yksitellen kehään. Voihan paikkamakuu, Vinskin molemmilla puolilla oli koira ja nehän sitä kiinnostikin erittäin paljon :s V nousi kerran ja näin ollen paikallaolosta tuli nolla. Onneksi liina oli lyhyellä ja Vinski ei ehtinyt koskea toiseen koiraan niin ei ainakaan pilattu toisten suoritusta.

Sitten olikin meidän vuoro mennä kehään. Seuraamispätkät menivät todella hyvin, tosin minä sain moitteita siitä kun katsoin kokoajan koiraan ja Vinski kuulemma nojasi liikaa. Liikkeestä maahan Vinski meni hitaasti mutta meni kuitenkin ja sitten se vielä ennakoi istu-käskyn. Seisominen sujui hyvin lukuun ottamatta Vinskin kentän haisteluja. Etäisyydet koirasta olivat todella pitkät, ei oltu reenattu niin pitkillä matkoilla. Oli kokoajan tunne, että kun käännyn Vinskiin päin niin se onkin lähtenyt juoksemaan johonkin :-D. Luoksetulo meni täydellisesti! V ei karannut, se oikein laukkasi sivulle kun sitä kutsuin :-) Suuri ihmetys tuli estehypystä, pidin sitä ihan helppona juttuna mutta ei mennytkään ihan putkeen. V oli juuri hyppäämässä kun se tajusikin esteen vieressä olevat namit tai sitten jonkun hajun ja jäi sitten sitä nuuskimaan. Nolla tuli siis tästäkin. Kokeessa oli tiukempi arvostelu kuin toukokuisessa(ALO1) ja tästä saimme tuloksesti ALO3 (137p). 

Tavoite oli mennä paremmin kuin viime kokeessa ja kyllä me mentiinkin, ei ne pisteet aina kerro koko totuutta. Kokonaisvaikutus oli 9, tyytyväinen saa olla :-) Sijoituksemme oli 4.s ja palkinnoksi saimme hieman nameja ja lelun. Tässä video kaikista liikkeistä pisteineen:

Iloinen uuden lelun omistaja

Mötkömäistä juttua

Ikää Mötköllä on jo 2 kk! Mötkis on kasvanut, turkki on paksuuntunut ja niin myös hamsteri itse. Jyrsimö on päässyt tutustumaan pieniin agilityesteisiin ja hyvä alku meillä on jo! Odotukset tuosta on hyvät, oppimisvauhti on ollut tähän mennessä todella nopeaa noin pieneksi. Vielä on oppimista varsinkin "kentän" eli maton rajoista, että siitä ei noin vain poistuta kun ollaan radalla. Opetukseen kuuluu muutakin kuin pelkkä ratojen meneminen, nyt alussa opetellaan vähän sormen ja sormien naksausäänen seuraamista. Pujottelua ja keinulautaa en vielä viitsi ottaa, vain näitä "kivoimpia" esteitä näin alussa. Uskon, että tästä karvapötköstä kehittyy  vielä taitava agilityMötkis :-) Alla näkyykin tämän hetkinen osaaminen aikas hyvin, LYHYT video:

Luuleks sä olevas James Bond

Siinä uusinta videomateriaalia meidän kotipiha-agilitysta. Ei ehkä niitä parhaimpia videoita, tuosta tuli tosi pätkikkäinen mutta siinä se nyt kuitenkin on. Alussa näkyy pitkä liina mutta entäs loppupuolen pätkissä? Eipä näy, vaan vain normi hihna! V on kerännyt itselleen luottoa ja myös kaatanut pitkällä liinallansa molemmat rengasesteet melkein päällensä, joten jotain muuta oli keksittävä. Ihan vapaana en uskalla pitää, joten lyhyempi naru piti olla mutta jänskätti kyllä, että jos Vinski päättääkin juosta hihna perässään ties minne metsän keskelle. Mutta eipäs juossutkaan! Tuntui tosi hienolta ja niin erilaiselta mennä tuolla paljon lyhyemmällä hihnalla, Veekin varmasti tykkäsi enemmän tuosta kuin perässä vedettävästä 10 metrin pituisesta liinasta :-D Ja välillä köytin hihnan valjaisiin kaksinkerroin ja haukku olisi ihan hyvin voinut lähteä karkureissulle mutta eipäs lähtenytkään, edistystä :-)

Eipä me muuta ollakaan tehty, ylihuomenna olisi tarkoitus mennä taas porukalla tokoileen ja viikonloppuna voikin olla tämän vuoden vikat mätsärit. Jos ei muuta niin Mötköilyä on ainakin luvassa.

En vaihtais sekuntiakaan

Tänään meillä on ohjelmassa vetojuttuja! Lähdimme Veen kanssa aamusta kohti Jennyn himatzua ja tarkoituksena olikin harjoitella vetämistä Vinskin ja Tuikun kanssa sekä tehdä vetokärryn virallinen neitsysmatka. Voi sitä jälleen näkemisen riemua, Vinski näki rakkaan Tuikun piitkästä aikaa! Ensin piti vähän leikkiä ja yrittää lisääntyä mutta sitten päästiinkin itse asiaan. Niinkuin huomaakin, molemmilla koirilla on kunnon vetovaljaat ja perässä oikeat vetoliinatkin!

Aloitimme vedättämällä molempia samaan aikaan kärryllä, jossa oli vähän tavaraa lastina. Hyvinhän se sujui ja sitten laitettiin lastia vähän enemmän. Muutamia kertoja vedettiin kenttää edestakaisin pitäen välillä juomataukoja koirille. Sitten oli vielä yksilöreenausta, hentoinen V ei ihan painon kanssa jaksanut(/viitsinyt) vetää kärryä mutta tyhjänä haukku sai sen liikkeelle. Lepäämistauon jälkeen koirat saivat vielä vetää rengasta ympyrän muotoista rataa ja samalla opetella vähäsen suuntia.

Huomaa jo edistymisen, ainakin pysähdyksessä. Alussa V ja T eivät kuunnelleet yhtään mitään pysähmiskäskyjä vaan piti itse olla ankkurina hihnan päässä. Myös liikkeelle lähtö on parempaa ja rauhallisempaa kuin ennen. Molemmat odottavat nöyrästi veto-käskyä ennenkuin alkavat juosta. Alla näette vetojuttuja videoolin muodossa, osa 3 siis!

Tänään on hyvä päivä

Kirjoittamisinspiraatio on vähän hukassa, mutta ihan lyhyesti kertoilen mitä ollaan puuhailtu. Tokojuttuja ihan vähäsen tehty, pääosin ollaan harjoiteltu liikkeestä seisomista. Voin ilokseni todeta, että se sujuu ihan hyvin ilman mitään kovaa käskemistä tai vartaloapua. Koska ollaan vielä niin alkuvaiheessa, Vinski ei käskyn kuultuaan pysähdy kuin seinään vaan ottaa pari askelta. Tämä ei kuitenkaan menoa haittaa, hyvä alku meillä nyt tässä liikkeessä kuitenkin on.

Kotiagilitya olemme kanssa menneet, yleensä ihan vähän vain, että innostus säilyy. Nuo aurakepit ovat todella hyvät pujotteluun, mutta kun niitä pitää välillä ottaa pois ja laittaa takaisin, välien pituus vaihtelee ja tämä vaikeuttaa Veen menemistä. Päätin alkaa painamaan kepit maahan mittanauhan kanssa niin välit pysyvät samanpituisina(60cm) ja ne saa hyvin suoraan riviin.

Lisäksi ollaan menty vähän vetojuttujakin. Vinski on saanut vetää aivan pientä taakkaa, vain kahta halkoa. Tosi iloisesti on mennyt kun ei tarvitse kauheasti ponnistella, että saa kehuja. Oikealle kääntymistä olemme myös harjoitelleet ja tullaan varmasti treenaamaankin vielä paljon ennekuin V sen kunnolla oppii. Suoraan vetäminen sujuu hyvin, käskyä pitää vain toistaa vähän väliä, ettei Vinski pysähdy. Alla taas vähän videomateriaalia meidän kotiagilitysta ja lisäksi hieman tokoa sekä passaamista.

Et voi lähtee karkuun

Pysy lähellä mua

Joujou! Emme ole mitään ihmeellistä puuhailleet, piha-agilityn ja pikkutokoilun lisäksi vähän jälkeä. Tai no, kolme uutta temppua V oppi! Nämä niin tärkeät temput ovat kännykän noutaminen, pallon laittaminen ämpäriin sekä möyriminen. On se jännä, miten älykäs voi metsästyskoira olla. Ei nyt mitään leuhkimisena, mutta joskus sitä oikeen yllättyy miten nopeasti kippurahäntä oppii. Oli kyse sitten tokoliikkeistä tai kierimisestä. Kääntöpuolena tässä on se, että niin ovela pikkuhaukku on hyvä karkaamaan. Kun sen luottaa menevän tarhaansa, se kääntyykin äkkiä ovella erisuuntaan ja juoksee metsään. Ja tästä alkaa puolentunnin Vinskijahti.

"Kukaan/mikään ei ole täydellinen" pätee myös siis Vinskiin. Toisaalta sitä toivoo, että V olisi tosi hyvä metsästyskoira, joka menisi kilometrien päähän ja etsisi kaikki metsän hirvet. Mutta taas toisaalta sitä harrastusominaisuutta ja vapaana pitämisen mahdollisuutta tahtoisi. Ei se nyt ihan mahdotonta kai olisi. Niin uskoin kuitenkin pitkän ajan kunnes törmäsin vahingossa Koiranetissä erään jämptin sivulle. Koiralla oli ykköstuloksia niin hirveltä kuin karhultakin sekä tokossa! Katselin hymyillen ja toiveikkain mielin sitä ALO1 tulosta ja mietin, olisiko meilläkin mahdollisuutta saada tällainen merkintä? En tiedä, ainakaan tällä hetkellä ei näytä siltä. Mutta pari ikävuotta lisää voi tehdä Veelle vaikka mitä, joko tehdä siitä todella kestävän metsästyskoiran tai sitten ensimmäisen länsilaikan tokokokeessa.

Tässä vähän vanhaa ja uutta temppua videolla :-)

Mut musta ei vaan oo luovuttamaan

Eilen saimme pullollisen naudanverta ja pitihän sitä heti kokeilla! Vettä astiaan ja noin viideos osa ellei vähemmänkin verta joukkoon, niin sekotoitus oli valmis. Sukka rullalle ja siihen naru, sitten mytty uimaan verisekoitukseen. Vedin n. 300-400 metrin jäljen ja se sai olla pari tuntia. Veri oli uusi juttu Vinskille ja litku näytti niin laimealta, että kaksi tuntia oli ihan riittävä aika näin aluksi. 

Jälki lähti liikkeelle potkitusta maasta ja matkan varrella oli pieni makaus sekä katko, jotka V selvitti hyvin. Välillä se hieman poikkesi reitiltä, mutta korjasi kuitenkin jäljelle takaisin. Tästä se lähtee, ehkä joskus löydämmekin itsemme jälkikokeesta.



Tänään oli se kauan odotettu möllitoko sekä myös mätsäri, joka olikin tämän kuun kolmas :D. Ilma oli mitä ihanin, mutta koiran kannalta huonoin mahdollinen. Aurinko porotti siniseltä taivaalta suoraan asfaltille, mutta mepäs olimme ovelia ja leiriydyimme heti varjoon seinän viereen. Ei ollut taaskaan kauheasti ihmisiä raahautunut paikalle, isoja aikuisia taisi olla 9 koiraa. Olimme ekassa parissa ja vastassa taisi olla pyreneittenkoira, jonka sitten voitimmme eli saimme punaisen nauhan. Menimme odottamaan möllitokoon vuoroa, mutta punaiset kutsuttiinkin jo takaisin. V esiintyi kuumuudesta huolimatta hyvin, häntä ei laskenut kertaakaan! Meidät sijoitettiin punaisesten kolmansiksi ja saimme tuomarilta pientä palautetta, joka meni jotakuinkin näin:"Iloinen ja ystävällinen koira. Koiralla ja esittäjällä hyvä kontakti. Koira esitetään hyvin ja sen askelväli on hyvä". Niinkuin kuvasta näkyy, palkinnoksi saimme koiranruokaa.

Punaisten kehästä menimme suoraan möllikehälle odottelemaan ja joku 20 minuuttia taidettiin venailla siinä. Paikalla ololla aloitettiin ja oli jotenki epävarma fiilis sen suhteen. Olen aivan varma, että samassa paikalla olossa olleella pumilla oli juoksut sillä Vinski katseli ja haukku sille ihan oudosti. Pumin ja Vinskin välissä oli musta karvaturri, joka sitten nousikin kesken paikallaolon. Vinskin keskittyminen kärsi tästä ja kun se tajusi, että ihanalta tuoksuva narttu olikin siinä niin lähellä, niin tottakai se nousi sitten katsomaan sitä. Kyllä siinä tuli kiroiltua mielessä, mutta onneksi muut liikkeet sujuivat paremmin. Tuomarilta saatiin vähän moitteita liian vihaisesta käskemisestä liikkeestä maahan ja seiso-kohdissa, ihan tietoisesti käskin aikas vihaisella äänensävyllä, koska juuri nämä olivat meille niitä epävarmoja kohtia. Sivulle tulo oli todella hidas, V katseli kehänreunalla olevia koiria, mutta olen onnellinen, että se kuitenkin tuli eikä kääntynyt takasin. Tässä vielä videoo kaikista liikkeistä pisteineen.