Mut musta ei vaan oo luovuttamaan

Eilen saimme pullollisen naudanverta ja pitihän sitä heti kokeilla! Vettä astiaan ja noin viideos osa ellei vähemmänkin verta joukkoon, niin sekotoitus oli valmis. Sukka rullalle ja siihen naru, sitten mytty uimaan verisekoitukseen. Vedin n. 300-400 metrin jäljen ja se sai olla pari tuntia. Veri oli uusi juttu Vinskille ja litku näytti niin laimealta, että kaksi tuntia oli ihan riittävä aika näin aluksi. 

Jälki lähti liikkeelle potkitusta maasta ja matkan varrella oli pieni makaus sekä katko, jotka V selvitti hyvin. Välillä se hieman poikkesi reitiltä, mutta korjasi kuitenkin jäljelle takaisin. Tästä se lähtee, ehkä joskus löydämmekin itsemme jälkikokeesta.



Tänään oli se kauan odotettu möllitoko sekä myös mätsäri, joka olikin tämän kuun kolmas :D. Ilma oli mitä ihanin, mutta koiran kannalta huonoin mahdollinen. Aurinko porotti siniseltä taivaalta suoraan asfaltille, mutta mepäs olimme ovelia ja leiriydyimme heti varjoon seinän viereen. Ei ollut taaskaan kauheasti ihmisiä raahautunut paikalle, isoja aikuisia taisi olla 9 koiraa. Olimme ekassa parissa ja vastassa taisi olla pyreneittenkoira, jonka sitten voitimmme eli saimme punaisen nauhan. Menimme odottamaan möllitokoon vuoroa, mutta punaiset kutsuttiinkin jo takaisin. V esiintyi kuumuudesta huolimatta hyvin, häntä ei laskenut kertaakaan! Meidät sijoitettiin punaisesten kolmansiksi ja saimme tuomarilta pientä palautetta, joka meni jotakuinkin näin:"Iloinen ja ystävällinen koira. Koiralla ja esittäjällä hyvä kontakti. Koira esitetään hyvin ja sen askelväli on hyvä". Niinkuin kuvasta näkyy, palkinnoksi saimme koiranruokaa.

Punaisten kehästä menimme suoraan möllikehälle odottelemaan ja joku 20 minuuttia taidettiin venailla siinä. Paikalla ololla aloitettiin ja oli jotenki epävarma fiilis sen suhteen. Olen aivan varma, että samassa paikalla olossa olleella pumilla oli juoksut sillä Vinski katseli ja haukku sille ihan oudosti. Pumin ja Vinskin välissä oli musta karvaturri, joka sitten nousikin kesken paikallaolon. Vinskin keskittyminen kärsi tästä ja kun se tajusi, että ihanalta tuoksuva narttu olikin siinä niin lähellä, niin tottakai se nousi sitten katsomaan sitä. Kyllä siinä tuli kiroiltua mielessä, mutta onneksi muut liikkeet sujuivat paremmin. Tuomarilta saatiin vähän moitteita liian vihaisesta käskemisestä liikkeestä maahan ja seiso-kohdissa, ihan tietoisesti käskin aikas vihaisella äänensävyllä, koska juuri nämä olivat meille niitä epävarmoja kohtia. Sivulle tulo oli todella hidas, V katseli kehänreunalla olevia koiria, mutta olen onnellinen, että se kuitenkin tuli eikä kääntynyt takasin. Tässä vielä videoo kaikista liikkeistä pisteineen.