Neljä pientä tassua

Tänään monen vuoden odotus omasta harrastuskoirasta palkittiin kun haimme lapinporokoiralapsosen uuteen kotiinsa. Tämä pieni poika sai nimekseen Ketku. 

Toista koiraa oli mietitty pitkään ja eri rotuvaihtoja punnittu keskenään. Harrastusmahdollisuudet ja myös kylmänkestävyys vaikuttivat päätökseen ja lapinporokoira tuntui "siltä oikealta". Voi tulla joillekin hieman yllätyksenä, että Ketku on paperiton. Suomen koirienturvakodilla oli ilmoitus, että muutama lapinporokoirapentu etsii kotia. Tottakai mietti, että millaisista oloista ne on tuotu turvakotiin ja millaiset vanhemmat niillä on. Jos tällainen ilmoitus olisi ollut jossain netin myyntipalstalla, en olisi sitä edes klikannut auki. Pennut olivat asustelleet turvakodin tiloissa ja olleet hyvissä käsissä sekä saanet matokuurin ja loishäädön. Ne olivat käyneet myös eläinlääkärin tarkastuksessa. "Riittäkö" paperiton koira harrastuskoiraksi vai pitääkö se ostaa kennelistä? Tätä mietittiin myös hartaasti. Ketku on lapinporokoira ja vaikka sillä ei ole papereita, voi se kanssa kuitenkin harrastaa ja kilpaillakin ainakin tokossa ja agilityssa. Se on minulle sama Ketku papereilla tai ilman.

Agilitya ja tokoa olisi tarkoitus siis alkaa harrastamaan kunhan ikää on tarpeeksi. Vetojuttuja testaillaan varmasti myös mutta vasta sitten kun Ketku on täyskasvuinen. Vinskin kannalta toisen koiran ottaminen on hyvä juttu, sen ei tarvitse enää olla yksin! Pentuajan Ketku asustaa sisällä, mutta muuttaa isompana Veen seuraksi tarhaan.

Kunhan nyt kerkeän vain tekemään, Ketku saa oman pallonsa tuohon oikeaan sivupalkkiin sekä tottakai esittysivun. Banneri ja varmasti myös blogin nimi vaihtuu pian toisen päätähden tultua :-)

Se oli sitten siinä

Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivänpaisteen.
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.
†

Saukkis kävi tänään elämänsä toisen ja viimeisen kerran eläinlääkärissä. Pari viikkoa sitten saadut antibiootit eivät tehonneet. Sauli laihtui koko ajan vain enemmän ja sen naama meni hirveään kuntoon. Lääkäri totesi, että leuan alapuoli oli kuoliossa ja vatsan alueella oli pieniä tulehdusplänttejä. Molemmissa poskissa oli syvä viilto. Eläinlääkäri arveli, että Saulin immuunijärjestelmässä saattoi olla jotain vikaa, jolle ei voinut tehdä mitään. Ei ollut oikein muuta mahdollisuutta kuin lopettaa pieni jyrsijä. Saulin lyhyeen elämään mahtui paljon iloa, hyvää ruokaa ja huomiota. Sen ei tarvinnut elää vain häkissä, vaan se pääsi myös kipittelemään putkissa ja muissa esteissä pienellä agilityradalla. Nyt on hiljaista, kukaan ei tiputa jyväpalloa yöllä tai syö juoksupyörän jalkaa. Saukkis on poissa.

Mut musta ei vaan oo luovuttamaan

Eilen saimme pullollisen naudanverta ja pitihän sitä heti kokeilla! Vettä astiaan ja noin viideos osa ellei vähemmänkin verta joukkoon, niin sekotoitus oli valmis. Sukka rullalle ja siihen naru, sitten mytty uimaan verisekoitukseen. Vedin n. 300-400 metrin jäljen ja se sai olla pari tuntia. Veri oli uusi juttu Vinskille ja litku näytti niin laimealta, että kaksi tuntia oli ihan riittävä aika näin aluksi. 

Jälki lähti liikkeelle potkitusta maasta ja matkan varrella oli pieni makaus sekä katko, jotka V selvitti hyvin. Välillä se hieman poikkesi reitiltä, mutta korjasi kuitenkin jäljelle takaisin. Tästä se lähtee, ehkä joskus löydämmekin itsemme jälkikokeesta.



Tänään oli se kauan odotettu möllitoko sekä myös mätsäri, joka olikin tämän kuun kolmas :D. Ilma oli mitä ihanin, mutta koiran kannalta huonoin mahdollinen. Aurinko porotti siniseltä taivaalta suoraan asfaltille, mutta mepäs olimme ovelia ja leiriydyimme heti varjoon seinän viereen. Ei ollut taaskaan kauheasti ihmisiä raahautunut paikalle, isoja aikuisia taisi olla 9 koiraa. Olimme ekassa parissa ja vastassa taisi olla pyreneittenkoira, jonka sitten voitimmme eli saimme punaisen nauhan. Menimme odottamaan möllitokoon vuoroa, mutta punaiset kutsuttiinkin jo takaisin. V esiintyi kuumuudesta huolimatta hyvin, häntä ei laskenut kertaakaan! Meidät sijoitettiin punaisesten kolmansiksi ja saimme tuomarilta pientä palautetta, joka meni jotakuinkin näin:"Iloinen ja ystävällinen koira. Koiralla ja esittäjällä hyvä kontakti. Koira esitetään hyvin ja sen askelväli on hyvä". Niinkuin kuvasta näkyy, palkinnoksi saimme koiranruokaa.

Punaisten kehästä menimme suoraan möllikehälle odottelemaan ja joku 20 minuuttia taidettiin venailla siinä. Paikalla ololla aloitettiin ja oli jotenki epävarma fiilis sen suhteen. Olen aivan varma, että samassa paikalla olossa olleella pumilla oli juoksut sillä Vinski katseli ja haukku sille ihan oudosti. Pumin ja Vinskin välissä oli musta karvaturri, joka sitten nousikin kesken paikallaolon. Vinskin keskittyminen kärsi tästä ja kun se tajusi, että ihanalta tuoksuva narttu olikin siinä niin lähellä, niin tottakai se nousi sitten katsomaan sitä. Kyllä siinä tuli kiroiltua mielessä, mutta onneksi muut liikkeet sujuivat paremmin. Tuomarilta saatiin vähän moitteita liian vihaisesta käskemisestä liikkeestä maahan ja seiso-kohdissa, ihan tietoisesti käskin aikas vihaisella äänensävyllä, koska juuri nämä olivat meille niitä epävarmoja kohtia. Sivulle tulo oli todella hidas, V katseli kehänreunalla olevia koiria, mutta olen onnellinen, että se kuitenkin tuli eikä kääntynyt takasin. Tässä vielä videoo kaikista liikkeistä pisteineen.

Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen

Tänään oli ei niin kiva-yllätys kun löysin Sulon ikiunesta mökistään :( Ikää tällä pikkuvipeltäjällä oli lähes 2 vuotta ja 7 kuukautta mikä on hamsterin iässä tosi paljon. Sulo eli onnellisen ja toimintarikkaan elämän. Vanhetessa sille tuli erilaisia vaivoja, kuten näön heikkeneminen, mutta se ei estänyt tätä urheilijaa juoksemasta täyttä vauhtia pitkin häkkiä.

Lammasfarmari ampui kaksi koiraa, luuli susiksi!

Perjantaina eräs nainen oli kolmen malamuuttinsa kanssa lenkillä metsässä. Koirat lähtivät omille teilleen, varmasti seuraten jotain hajua. Melkein tunnin etsinnän jälkeen, nainen kuuli muutaman laukaksen. Hänen puhelimensa soi.

Nainen soitti ja kysyi, onko hänellä susia vai koiria. Vastaus oli tietenkin koiria. "Ei ole enää", ääni puhelimessa vastasi. Naisen alaskanmalamuutit olivat eksyneet läheiselle lammastilalle, jonka pitäjä oli ampunut niistä kaksi. Ampuja oli luullut koiria susiksi! Tässä kuva sudesta ja alaskanmalamuutista. Miten joku voi ne sekoittaa?!



Koirilla oli ollut vielä suuret siniset kaulapannat kaulassa! Ja jos koirat olisivat käyneet lampaaseen kiinni, ei se olisi naarmuilla selvinnyt, kertoo koirien omistaja. Omistaja ihmetteli myös, miksei paikalle kutsuttu eläinlääkäriä tarkistamaan lampaita.

 - Olin aivan sokissa. Soitin heti rotuyhdistykseen, josta käskettiin ottaa yhteyttä asianajajaan ja poliisin. Poliisi tulikin pian paikalle, mutta ampuja oli jo ehtinyt lähteä tilalta. Ampumisen myötä Riikola menetti paitsi kaksi ystäväänsä myös arvokkaita rotukoiria.

 - Yhdistyksessä arvioitiin toisen kuolleen koiran arvoksi yli 10 000 euroa, kertoo Riikola. Poliisi tutkii tapahtumia metsästyslain säännösten rikkomisena ja vahingontekona.

Oota hetki, soitan mun koiralle

Mietitkö koskaan kesken työ/koulupäivän, mitä koirasi tekee yksin kotona? Nyt sitä ei tarvitse enää miettiä, vaan voit soittaa koirallesi sekä nähdä ja kuulla sen omasta kännykästäsi! Suosittelen lukemaan Seijan ja Schubertin tarinan, jotta ymmärrät tämän uuden keksinnön idean paremmin.

Dog@Home on palvelutuote, jonka avulla omistaja voi seurata koiransa elämänrytmin muutoksia ja koiran toimintaa sekä pitkällä aikavälillä että reaaliaikaisesti.

Klikkaa kuvaa, niin osallistu markkinointitutkimukseen ja voit voittaa IPadin.

Puhutaanks vaikka säästä?

Ei vaan, ei nyt taideta. Kuvat kertovat tarpeeksi. Pakko on taas kirjoittaa yhdestä silmään sattuvasta koirauutisesta.
Tämä sattui siis Vantaalla muutama päivä sitten. Pariskunta ja koiranpentu oli ylittämässä suojatietä, kun pakettiauto ajoi heidän ohitse hiljentäen kyllä vauhtia, MUTTA ajoi koiranpennun päälle! Voi että kun ärsyttää tuollainen autoilija! Isot sakot ja vankila tuollaiselle olisi ihan oikein. Kuljettaja ei edes pysähtynyt, vaan jatkoi matkaa O.o
Myöhemmin kuljettajalle oltiin soitettu ja tämä sanoi ettei ollut nähnyt pentua. Niin varmaan! Poliisi tutkii tapausta mm. liikenteen vaarantamisena. Hyvä. Toivottavasti joutuu korvaamaan, ihan hirveää nille ihmisille kun juuri hankkineet koiranpennun ja joku tollo ajaa sen päälle.

Maalman kaunein vai maailman rumin ?

Kumman tittelin haluaisit koirallesi? Selailin tässä iltalehden sivuja ja silmiin sattui uutinen maailman rumin koira -kilpailusta. Jokavuotinen kisa järjestettiin viikko sitten Kalifornissa jo 24:ttä kertaa. Tämän vuoden voittajaksi valittiin kiinanharjakoira Mugby. Kun kuvan näin niin täytyy kyllä myöntää, että ilmestys oli kaikkea muuta kuin kaunis. Tässä tästä Vuoden rumin koira 2012- tittelin saajasta kuva, älä pelästy !:D

Hauskaa kun on ihmisiä, jotka puunaavat koiransa viimesen päälle näyttelyihin saavuttavansa vaikkapa muotovalion- tai juuri maailman voittajan arvon ja ihmisiä, jotka haluavat koiransa olevan maailman rumin. Vaikkei tuosta saakkaan mitään virallista tunnustusta kennelrekisteriin, niin omistaja saa tuhat dollaria, suuren pokaalin, koiralleen vuoden koirankeksit sekä tietenkin paljon kunniaa ja hieman kuuluisuutta.
Pitäsköhän meidänkin joku vuosi osallistua?:D