Et voi lähtee karkuun

Koska nyt ei oo kylmä vaan kuuma

Niin kuuma, ettei karvajalkakaan jaksa muutakaan kuin maata ja seistä järvessä viilentymässä. Onneksi sain tuon turkista superkammalla lähes kaiken pohjavillan pois, niin helpottaa Veen oloa huomattavasti. Hännästä ei raaskinut ottaa karvaa, hyi kuinka ruma haukku olisi kippuralla siimahännällä. Karvaton V saa nyt siis kantaa uljaasti pöyhkeää piiskaansa :-)

Nyt itsellä alkoi virallisesti loma (kesätyöt on tehty!) ja se on vaikuttanut tähän koirailuunkin jonkin verran. Jotain pientä hauskaa ollaan pihassa menty, mm. agilitypätkiä sekä pikkiriikkisen tokoa. Mutta jäljen tekoon en ole vielä jaksanut itseäni raahata. Meidän höntsäilytokoiluun kuuluu jotain uutta sillä liikkeestä maahan menee jo ilman mitään omaa vartaloapua! Ai, että sitten vaan kohti möllikisoja. Vielä se seisominen kun saadaan sujumaan edes semihyvin niin varmasti osallistutaan seuraaviin kilpailuihin :-) Semmoinen olisikin tulossa ensi kuussa, mutta siinä on vain pieni mutta. Mutta on se, että estehyppyä ei saa suorittaa hihnan kanssa. En ymmärrä sitä logiikkaa, että jos koira ei voi suorittaa muitakaan liikkeitä vapaana niin miten se voi yhtäkkiä pystyä estehyppyyn ilman hihnaa?

Pysy lähellä mua

Joujou! Emme ole mitään ihmeellistä puuhailleet, piha-agilityn ja pikkutokoilun lisäksi vähän jälkeä. Tai no, kolme uutta temppua V oppi! Nämä niin tärkeät temput ovat kännykän noutaminen, pallon laittaminen ämpäriin sekä möyriminen. On se jännä, miten älykäs voi metsästyskoira olla. Ei nyt mitään leuhkimisena, mutta joskus sitä oikeen yllättyy miten nopeasti kippurahäntä oppii. Oli kyse sitten tokoliikkeistä tai kierimisestä. Kääntöpuolena tässä on se, että niin ovela pikkuhaukku on hyvä karkaamaan. Kun sen luottaa menevän tarhaansa, se kääntyykin äkkiä ovella erisuuntaan ja juoksee metsään. Ja tästä alkaa puolentunnin Vinskijahti.

"Kukaan/mikään ei ole täydellinen" pätee myös siis Vinskiin. Toisaalta sitä toivoo, että V olisi tosi hyvä metsästyskoira, joka menisi kilometrien päähän ja etsisi kaikki metsän hirvet. Mutta taas toisaalta sitä harrastusominaisuutta ja vapaana pitämisen mahdollisuutta tahtoisi. Ei se nyt ihan mahdotonta kai olisi. Niin uskoin kuitenkin pitkän ajan kunnes törmäsin vahingossa Koiranetissä erään jämptin sivulle. Koiralla oli ykköstuloksia niin hirveltä kuin karhultakin sekä tokossa! Katselin hymyillen ja toiveikkain mielin sitä ALO1 tulosta ja mietin, olisiko meilläkin mahdollisuutta saada tällainen merkintä? En tiedä, ainakaan tällä hetkellä ei näytä siltä. Mutta pari ikävuotta lisää voi tehdä Veelle vaikka mitä, joko tehdä siitä todella kestävän metsästyskoiran tai sitten ensimmäisen länsilaikan tokokokeessa.

Tässä vähän vanhaa ja uutta temppua videolla :-)

Saan kiitttää jotain muuta kuin tuuria

Tänään käväistiin Pirkanmaan Samojedistien järkkäämässä mätsärissä. Paikkana toimi Lentävänniemen kenttä, joka oli hiekkapohjainen ja aidattu. Vieressä oli pieni metsäkaistale lenkkipolkujen kera, jossa pystyi  hyvin taukoilemaan koiran kanssa. Sää oli aikas lämmin, ainakin koirien osalta ja sen huomasi Vinskinkin mielenkiinnosta. 

Ilmoittautuminen alkoi klo 11 ja saavuttiin paikalle vähän ennen kahtatoista. Hyvin ehdittiin ilmoittautua isoihin aikuisiin sekä leiriytyä aidan viereen. Kehät käynnistyi klo 12 samojedien omalla kehällä. Vähän ennen yhtä kun samojedikehä loppui, alkoivat muut kehät. Isoja oli vähän alle 20 ja mentiin numerolla 13 kehään. Vastassamme oli musta briard, joka meni kyllä tosi hyvin! Mutta ei meidänkään menemisessä  mitään moitittavaa ollut ja saimmekin punaisen nauhan! Kaikki osallistujat saivat nauhan mukana myös kolme purutikkua, tosi kiva idea tämmönen ! :-)

Punaisten kehä alkoi pienen odottelun jälkeen ja sinne sitten menimme vähän jo väsähtäneen ja makkaranpalasiin kyllästyneen Vinskin kanssa. Mutta hei V yllätti ja jaksoi ravata ja seisoa tosi nätisti! Koirakkoja alettiin kätellä pois ja sivusilmällä huomasin, että kehässä olikin enää meidän lisäksi kolme koiraa. Lopuille ruvettiin jakamaan sijoituksia ja meille sitten viimeisenä -> PUN1 ! Ai että, ilonen ja ylpeä saa nyt olla! Taas tuli todistettua, että kyllä nämä "mettäkoiratkin" mätsäreissä pärjäävät :-) . Lopuksi oli vielä BIS-kehä, jossa olivat kaikki punaisten ja sinisten ykköset. Ei siellä enää sijoituttu, mutta ei harmita yhtään! Palkinnoksi saimme ruusukkeen lisäksi nameja, matkavesikupin sekä pehmolelun Vinskille. Sinisestä apinasta tuli heti Veen suosikki, toivottavasti ei sitä heti revi palasiksi :D Alla oleva seisotuskuva (c) Jne Valokuvaus

Jalat käy niin nopee

Edistyttiin jälkihommissa taas vähäsen. Päätin alkaa nyt merkitsemään reitin, ettei jää arvauksen varaan meneeko V oikeaa reittiä vai ei. Muistan joskus pienenä nähneeni kun reitti merkittiin ihan mätsärinauhojen näköisillä naruilla, mutta en todellakaan itse viitsi alkaa puihin mitään solmimaan, joten pyykkipojat oli helppo valinta. Namipussi vaan täyteen pyykkipoikia ja tottakai kunnon vaatetus hyttysarmeijaa vastaan, sitten vain metsään. Todella kätevää vaan napsaista nämä oksaan kiinni ja kerätä pois. Ainut "huono" puoli tässä merkitsemisessä, että tulee yksi kävelykerta lisää :D Ensin vedetää jälki ja laitetaan pyykkipojat puihin, toisella kerralla mennään jälki läpi ja kolmannella kerrralla kerätään pyykkipojat pois. Rankkaa touhua tämä jäljestys.

Tänään oli ensimmäinen kokeilu pyykkipojilla ja hyvin ne huomasi metsässä. Itse jäljestäminen ei oikein sujunut niin hyvin miten edellisillä kerroilla. Ihan oma moka, taisin laitella pyykkipoikia vähän liian hosuen puihin, että verisieni tuli aikas vauhtia perässä ja ei jättänyt kunnon hajujälkeä. Myös päälle parinkymmenen asteen lämpötila ei ainakaan auttanut Veetä keskittymään laimeaan verenhajuun. Opimme tästä ja ensi kerralla sitten toivottavasti paremmin.

Kesälomaa

Se on loma nyt! Blogissa oli vähän hiljaista vimeisen koeviikkopinnistyksen ja tottakai loman alun takia. Hiljaiseloa voi olla myös koko kesäkuun ajan omien kesätöiden takia. Mutta varmasti tänne päivittyy edes kesäkuvia tai vaikkapa videoita meidän kehittymisestä kotiagilityssa. Sää on ollut mitä ihanin, mutta nämä helteet rajoittaa aikas paljon kaikkia kouluttamisia ja muita veto- ja agilityjuttuja. Onneksi illalla on viileämpää niin pystytään jotain sentäs kesälläkin tekemään. Verijälkeä ollaan tehty pari kertaa, pikkuhiljaa jälki saa olla kauemmin ja myös matka pitenee.

Mut musta ei vaan oo luovuttamaan

Eilen saimme pullollisen naudanverta ja pitihän sitä heti kokeilla! Vettä astiaan ja noin viideos osa ellei vähemmänkin verta joukkoon, niin sekotoitus oli valmis. Sukka rullalle ja siihen naru, sitten mytty uimaan verisekoitukseen. Vedin n. 300-400 metrin jäljen ja se sai olla pari tuntia. Veri oli uusi juttu Vinskille ja litku näytti niin laimealta, että kaksi tuntia oli ihan riittävä aika näin aluksi. 

Jälki lähti liikkeelle potkitusta maasta ja matkan varrella oli pieni makaus sekä katko, jotka V selvitti hyvin. Välillä se hieman poikkesi reitiltä, mutta korjasi kuitenkin jäljelle takaisin. Tästä se lähtee, ehkä joskus löydämmekin itsemme jälkikokeesta.



Tänään oli se kauan odotettu möllitoko sekä myös mätsäri, joka olikin tämän kuun kolmas :D. Ilma oli mitä ihanin, mutta koiran kannalta huonoin mahdollinen. Aurinko porotti siniseltä taivaalta suoraan asfaltille, mutta mepäs olimme ovelia ja leiriydyimme heti varjoon seinän viereen. Ei ollut taaskaan kauheasti ihmisiä raahautunut paikalle, isoja aikuisia taisi olla 9 koiraa. Olimme ekassa parissa ja vastassa taisi olla pyreneittenkoira, jonka sitten voitimmme eli saimme punaisen nauhan. Menimme odottamaan möllitokoon vuoroa, mutta punaiset kutsuttiinkin jo takaisin. V esiintyi kuumuudesta huolimatta hyvin, häntä ei laskenut kertaakaan! Meidät sijoitettiin punaisesten kolmansiksi ja saimme tuomarilta pientä palautetta, joka meni jotakuinkin näin:"Iloinen ja ystävällinen koira. Koiralla ja esittäjällä hyvä kontakti. Koira esitetään hyvin ja sen askelväli on hyvä". Niinkuin kuvasta näkyy, palkinnoksi saimme koiranruokaa.

Punaisten kehästä menimme suoraan möllikehälle odottelemaan ja joku 20 minuuttia taidettiin venailla siinä. Paikalla ololla aloitettiin ja oli jotenki epävarma fiilis sen suhteen. Olen aivan varma, että samassa paikalla olossa olleella pumilla oli juoksut sillä Vinski katseli ja haukku sille ihan oudosti. Pumin ja Vinskin välissä oli musta karvaturri, joka sitten nousikin kesken paikallaolon. Vinskin keskittyminen kärsi tästä ja kun se tajusi, että ihanalta tuoksuva narttu olikin siinä niin lähellä, niin tottakai se nousi sitten katsomaan sitä. Kyllä siinä tuli kiroiltua mielessä, mutta onneksi muut liikkeet sujuivat paremmin. Tuomarilta saatiin vähän moitteita liian vihaisesta käskemisestä liikkeestä maahan ja seiso-kohdissa, ihan tietoisesti käskin aikas vihaisella äänensävyllä, koska juuri nämä olivat meille niitä epävarmoja kohtia. Sivulle tulo oli todella hidas, V katseli kehänreunalla olevia koiria, mutta olen onnellinen, että se kuitenkin tuli eikä kääntynyt takasin. Tässä vielä videoo kaikista liikkeistä pisteineen.

Ja tunsin kuinka kesän aurinko lämmittää

Juuri kun sain hehkutettua blogitekstien kasvavaa määrää, tuleekin viiden päivän hiljaiselo. Ollaan me hengissä ja ollaan touhuiltukin taas ihan kiitettvästi, mutta koeviikkoon lukeminen on vienyt fiilikset kirjoittamisesta. 

Olemme treenailleet vähäsen tokoa, ihan lyhyissä osissa vain, ettei tule mitään kyllästymistä juuri ennen ylihuomista möllitokokisaa. En todellakaan odota mitään sijoittumista siinä, toivon vain, että  saadaan liikkeet suoritettua sekä myös sitä, ettei Vinski karkaa. Edelleen meidän kompastuskiviä ovat liikkeestä maahan ja seiso, mutta jos nyt muut liikkeet menisivät hyvin, niin ei noilla kahdella mitään väliä ole.

Agilityäkin ollaan harjoiteltu pihassa. Keppien lisäksi rataan kuuluu myös hyppyeste sekä puomina toimiva leveä penkki. Kaikki osataan hyvin! On tuo pitkä liina niin kätevä, toimii hyvin agilityssä, tokossa, jäljestyksessä sekä ihan metsäslenkeilläkin. Jäljestyksestä puheen ollen, pientä taukoa siinä on tällä hetkellä. Ei ole nyt hirvenjalkoja saatavilla, joten vähän on vaikea tehdä jälkeä. Mutta pian saamme varmaankin verta, niin sillä aletaan sitten kokeilemeaan.

Kyllä huomaa kun kesää kohti mennään niin Veen aktiviteetit sen kuin lisääntyy. Se on päässyt mukaani juoksulenkeille pari kertaa tällä viikolla. V juoksee vieressä tosi nätisti ainakin silloin kun ei tule koiria vastaan. En viitsinyt mitään koirajuoksua tähän lenkkeilyyn sekoittaa, ettei kaikessa tekemisessä ole sellaista suorittamisen makua tai kouluttamista, vaan pelkkä vierellä juokseminen riittää.

Nuuh

Tulevan kesän voi jo haistaa! Perhosia ja pörrääviä kärpäsiä olikin jo oikeen ikävä. Tuo valo ja lämpö antaa jotain maagista energiaa, joka näkyy varsinkin näissä blogitekstien määrässä. Samoin kamera saa seuraa lähes joka päivä ja kuvia tulee niin paljon, ettei kaikkia voi millään laittaa tänne. Tuntuu, että niin monella on uusi karvavauva narun päässä ja alkaa tekemään mieli omaa pikkuotusta :3 Mutta onneksi V ei ole vielä mikään vanha tai tylsä haukku, vaan ikinuori peniikka, joka on niin innokas kokeilemaan kaikkea agilitystä jäljestykseen.

Eilen starttasimme meidän kotipiha-agilityn pujotteun merkeissä.  Harmi vaan, että maa on vielä niin kovaa etteivät aurakepit pysyneet kunnolla pystyssä. Heiluvistä kepeistä huolimatta V osasi pujotella kaikki kuusi keppiä ihan hyvin siihen nähden että viime kerrasta on jo monta kuukautta.




Kaikki koirapuisto- ja mätsärikuvat (c)Jenny P. Tänään käväistiin taas mätsärissä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti mennä Lielahteen, mutta varttia ennen lähtöä käännettiinkin kelkka kohti Hakametsää. Ylimmmässä kuvassa näkyykin meidän hieno leiriytymä hiekkakentän vieressä olevalla kukkulalla. Ennen mätsärin alkua menimme Jennyn ja koirien kanssa läheiseen koirapuistoon. Meidän lisäksemme aitauksessa oli nuori koirasusimixnarttu, joka tuli Vinskin kanssa tosi hyvin toimeen. V tykkäsi kun pääsi leikkimään ja juoksemaan uuden haukkukaverinsa ja Tuikun kanssa.

Porukkaa oli todella vähäsen paikalla, pelkääkö ihmiset sadetta? Kun miettii niitä viime kesän Hakametsämätsäreitä niin joka luokassa oli vähintään 30 koiraa.. No, ei siinä mitään, mahikset päästä palkintoihin käsiksi kasvavat ;) Isoja aikuisia oli hieman päälle kymmenen ja olimme jo toisessa parissa. Meitä vastassa taisi olla lagotto tai vesikoira(?). Vinski meni jälleen kerran todella mallikkaasti ja saimme punaisen nauhan. Ei tarvinnut kauaa odotella kun punaiset kutsuttiinkin jo kehään. Kuumuus ja lämpimät nakinpalaset näkyivät Vinskin keskittymisessä, mutta sijotuimme punaisten kolmansiksi! :) Palkinnoiksi saimme ruusukkeen, pokaalin, lemmikin puhdituspyyhkeitä, pallon, luun sekä naudanmahatikkuja.

Pienestä pitäen en oo kuvitellu suuria

Ollaan haukun kanssa fiilistelty kesän tuloa ja haisteltu jälkiä metsässä. Eilen jälki sai olla kuusi tuntia ja Vinski nuuski 400 metrin matkan sorkan luokse. Matkan varrella oli pari metrin katkoa, mutta V selvitti ne hyvin. Minun mielestäni oikoi jostain kohtaa, mutta varma ei voi olla kun ei tullut laitettua mitään merkkejä puihin. Mutta hyvä haukku, että jälki kiinnostaa! Jos tuosta tulee oikein hyvä jäljestäjä, niin voisi suunnistaa joskus jälkikokeisiin. FI KVA-J arvon saisi kolmella hyväksytyllä tuloksella, kaksi vahingoittuneen hirvieläinten jäljestämiskokeesta ja yksi hirvikoirien jäljestämiskokeesta. Vahingoittuneen hirvieläimen jälkikokeessa jälki on tehty verellä, ei yhtään tiedä miten V käyttäityisi kun hajujälki olisikin erilainen.

Loppuun vielä Saukkiksen taidonnäytettä parilla videolla.