Videoolia

Ennen kuin klikkaat päälle seuraavan videon, lue pieni selostus ylemmästä videoolista. Kotiagilitypätkä jäi nyt todella lyhyeksi, kepit ja renkaat eivät meinaa mennä kovaan maahan ja niinkuin videolta näkyy luntakin on jo. Möllitokon jälkeen aloimme harjoittelemaan seuraamista ilman omaa katsekontaktiani Vinskiin. Alku oli Veen osalta edistämistä, sehän oli oppinut tuijottamaan koko liikkeen ajan suoraa minua silmiin ja nyt oma naama olikin "ylempänä" kuin ennen. Pikkuhiljaa V on tajunnut katsoa vain suurin piirtein minua pitäen kuitenkin saman seuraamispaikan kuin aina ennenkin. Mutta jotain positiivistakin pitää sanoa,  olen todella iloinen tuosta meidän vasemmalle kääntymisestä! Omat kädet siellä huitoo hiukan, mutta V on hyvä! Seuraavaksi saatte seurata Ketkun ja angrybirdsin kehittyvää ystävyyttä:

Jalat käy niin nopee

Edistyttiin jälkihommissa taas vähäsen. Päätin alkaa nyt merkitsemään reitin, ettei jää arvauksen varaan meneeko V oikeaa reittiä vai ei. Muistan joskus pienenä nähneeni kun reitti merkittiin ihan mätsärinauhojen näköisillä naruilla, mutta en todellakaan itse viitsi alkaa puihin mitään solmimaan, joten pyykkipojat oli helppo valinta. Namipussi vaan täyteen pyykkipoikia ja tottakai kunnon vaatetus hyttysarmeijaa vastaan, sitten vain metsään. Todella kätevää vaan napsaista nämä oksaan kiinni ja kerätä pois. Ainut "huono" puoli tässä merkitsemisessä, että tulee yksi kävelykerta lisää :D Ensin vedetää jälki ja laitetaan pyykkipojat puihin, toisella kerralla mennään jälki läpi ja kolmannella kerrralla kerätään pyykkipojat pois. Rankkaa touhua tämä jäljestys.

Tänään oli ensimmäinen kokeilu pyykkipojilla ja hyvin ne huomasi metsässä. Itse jäljestäminen ei oikein sujunut niin hyvin miten edellisillä kerroilla. Ihan oma moka, taisin laitella pyykkipoikia vähän liian hosuen puihin, että verisieni tuli aikas vauhtia perässä ja ei jättänyt kunnon hajujälkeä. Myös päälle parinkymmenen asteen lämpötila ei ainakaan auttanut Veetä keskittymään laimeaan verenhajuun. Opimme tästä ja ensi kerralla sitten toivottavasti paremmin.

Näin meillä osa 1: kynsien leikkaaminen

Jos olet etsinyt netistä apua koirasi kynsien leikkaamiseen ja törmäät vain kuviin, jossa koira makaa rennosti lattialla ja ei välitä yhtään sitä lähestyvistä punapäisistä saksista. Joo näin sen pitäisi mennäkin mutta jos ei mene? En pidä itseäni minään superkouluttajana, mutta ajattelin nyt jakaa tälläisen tavan/"kikan" leikata kynnet mikä meillä Veen kanssa ainakin luonnistuu hyvin :)

1. Tarvitset jotain pieniä nameja, esim. froliceja sillä tähän tarvitaan niitä paljon.

2. Herkku lattialle, käske koiran odottaa. Kannattaa aluksi ottaa vain tassu käteen ja olla muka leikkaavinaan. Sitten vapaa/tai joku muu käsky että koira tietää, että herkun saa ottaa. Meillä Vee tietää kun kynsi napsahtaa, herkun saa syödä.

3. Kun koira tajuaa idean, niin kynsienleikkuu voi alkaa. Minusta tämä on kätevä tapa, koira keskittyy namin tuijottamiseen ja saa joka kynnen jälkeen palkkion.

Näin meillä ;)