Ei huolta huomisesta

Sommar är här

Kolmas päivä kesäkuuta

Ei kyllä uskoisi, että nyt on kesäkuu. Blogissa on kieltämättä ollut viime aikoina hiljaista. Koko toukokuun oma aika kului pääsääntöisesti koulussa ja töissä, samoin viikonloput duunissa. Kiire oli melkoinen ja se näkyi myös täällä blogin puolella. Mutta onneksi pahin uurastus on jo takana päin, koeviikosta on selvitty hyvin tuloksin ja töitäkin on enää todella vähän. Pian voin todeta olevani oikeasti lomalla :-) Kesäloma merkitsee itselle rentoutumista, hengailua ja elämistä ilman tiukkoja aikatauluja. Toisin sanoen koko koirakalenteri kesälle on vielä kysymysmerkkinä, jos vain aikataulut natsaa niin ilman muuta mennään mätsäröimään tai mihin tahansa koirailemaan. Mutta en kuitenkaan suunnittele menoja niiden mukaan, varsinkin mätsäreitä riittää kesällä ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Kesällä toki reenaillaan molempien haukkujen kanssa ja Vinskin kanssa ehkä jatketaan jäljestystä. Agilitya harrastetaan Ketkun kanssa koko kesäkuun ma ja ke TAMSK:in nuorten agilitykurssilla. Maanantaina olikin kurssin ensimmäinen kerta, joka piti sisällään tunnin mittaisen luennon agilitysta, koiran ohjaamisesta ja kurssin säännöistä. Huomisen reenaukset valitettavasti jäävät työvuoroni takia välistä, mutta muuten tällä tietoa joka kerralle ollaan menossa.

Tänään päätin kokeilla jotain uutta Ketkun kanssa, nimittäin juoksua! Eikä mitä tahansa juoksua, vaan polkujuoksua! (=juoksemista poluilla) Juokseminen on lajina itselle kovin rakas, varsinkin kesällä tulee lenksuiltua montakin kertaa viikossa. Viime kesänä kävin Vinskin kanssa muutaman kerran tiellä juoksemassa, mutta kieltämättä pysähtely sekä säätäminen toista koiraa ohittaessa pisti ärsyttämään ja ei tehnyt lenkistä kovin mukavaa. Siihen se koirajuoksu oikeastaan vähän kaatui. Samat juoksureitit välillä kyllästyttävät ja päätinkin suunnata tällä kertaa metsään. Yksin tuntuisi jotenkin oudolta juosta metsässsä ja mikäs siinä kun koira saa samalla lenkkiä. Vinskin kanssa tämmöinen ei olisi tullut mieleenkään metsästysvietin takia, mutta Ketkulipa onkin juuri passeli polkujuoksukaveri. K pysyi tänään hyvin mukana ja matkaakin kertyi viisi kilometriä! Onneksi yhtäkään koiraa ei tullut vastaan eikä metsäautotielläkään huristellut autoja niin saatiin ihan rauhassa mennä :-) Suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan, jos vain koiraa voi pitää irti ja juokseminen kiinnostaa. Eli ei muuta kuin hyvät musat kuulokkeisiin ja haukun kanssa polkujuoksemaan! :-)

And when you look back , everything is different

Viime viikolla käytiin taas samassa paikassa kuin viimeksikin tokoilemassa pienellä porukalla. Edistymistä oli havaittavissa kun Vinski jaksoi kuunnella ja pitää hyvää kontaktia uusista koirista huolimatta. Hyvä Vee! Paikkamakuuseen olen todella tyytyväinen, Vinski pysyi hyvin vaikka etäisyys siihen olikin välillä pitkä ja molemmilla puolilla oli koira. Vielä en uskalla mennä kauas liinan päästä, V on niin ovela, että voi hyvinkin lähteä juoksemaan ties minne. Mutta seuraavissa reeneissä luottoa on taas enemmän ja itse uskaltaa mennä kauemmaksikin paikkamakuussa ja pidentää aikaa. Kyllä me möllikisaan mennään, vaikka 15 metrin luoksetulo pelottaa niin paikallaolossa saa olla lähellä koiraa, joten siinä ei voida feiliä ainakaan toisten suoritusta. Ja seuruu meillä on todella vahva, samoin jäävätkin menevät jotenkin, ainakin paremmin ja iloisemmalla asenteella kuin toukokuussa.

Ehkä itse pyrkii liikaa täydellisyyteen ja ei osaa arvostaa jo kaikkea sitä opittua temppu- ja taitomäärää. Ja miten paljon Veekin on lyhyen elämänsä aikana kehittynyt koko ajan parempaan ja ehkä voi sanoa harrastuskoiramaisempaan suuntaan. 2,5 vuotta sitten en olisi ihan uskonut miten paljon vielä tulemmekaan oppimaan tämän tempun jälkeen :-D 

Vielä voisi muutamalla sanalla mainita Mötkostäkin, onhan se jo pian viikon meillä asustellut. M on vielä niin pikkuinen vauva, että muistuttaakin enemmän kääpiöhamsteria kuin syrkkiä. Pitkätukka on päässyt jo tutkailemaan lattialta käsin ihmeellistä maailmaa ja pieni nenä on tuhissut ja ihmetellyt uusia hajuja. Maton ja sähköjohtojen lisäksi Mötkö on saanut haukkailla raejuustoa. Se on niin kesy, että tuntuu kuin se olisi aina asunut meillä :-) Kaikki aikaisemmat jyrsimömme ovat olleet aluksi niin pelokkaita ja on mennyt kauankin aikaa, että ne ovat alkaneet luottaa ihmiseen. Ihan jännä seurata millaiseksi tuo tuosta vielä kasvaa, jääkö esim. karva noin pitkäksi :-D

Timantit on ikuisia

Yhteisistä tokotreeneistä innostuneina ollaan Veen kanssa taas tokoiltu kunnolla möllikisat aina välillä mielessä. Se menee tosi kivasti pihan viereisellä rauhallisella tiellä, mutta sitten kun on uusi paikka, uusia koiria ja ihmisiä sekä tottakai hajuja niin kiusaus lähteä juoksemaan toisten päälle on suuri. Yrititetään mennä ainakin kerran tai pari vielä porukassa tokoreenejä ennen kisoja. Tällä hetkellä en ihan luota tuohon paikkamakuussa tai 15 metrin luoksetulossa. Paikkamakuu jänskättää kaikista pahiten, "normaali" koira vain nousee ylös tai kävelee ohjaajan luo mutta Vinski yrittää heti mennä leikkimään toisten korien kanssa. Jotenkin niin äsyttävää/noloa jos muiden suoritus keskeytyy sen takia, että kaikkien kaveri Vinski tulee härnäämään. Ei auta muuta kuin reenata tätä tosi kovasti ja muiden koirien läheisyydessä niin eiköhän Veekin malta odottaa minuutin paikallaan.

Vinski rakastaa piha-agiltya, ilme tuossa kuvassa kertoo kaiken! Piha saattaa syksyn aikana vaihtua oikeaan halliin, mutta infoilen kun tiedän itsekin enemmän :-) Jäljestystä olemme kanssa menneet, sateet ovat vähän rajoittaneet sekä koulun alku, mutta harjoittelut jatkuvat tässäkin lajissa.