And when you look back , everything is different

Viime viikolla käytiin taas samassa paikassa kuin viimeksikin tokoilemassa pienellä porukalla. Edistymistä oli havaittavissa kun Vinski jaksoi kuunnella ja pitää hyvää kontaktia uusista koirista huolimatta. Hyvä Vee! Paikkamakuuseen olen todella tyytyväinen, Vinski pysyi hyvin vaikka etäisyys siihen olikin välillä pitkä ja molemmilla puolilla oli koira. Vielä en uskalla mennä kauas liinan päästä, V on niin ovela, että voi hyvinkin lähteä juoksemaan ties minne. Mutta seuraavissa reeneissä luottoa on taas enemmän ja itse uskaltaa mennä kauemmaksikin paikkamakuussa ja pidentää aikaa. Kyllä me möllikisaan mennään, vaikka 15 metrin luoksetulo pelottaa niin paikallaolossa saa olla lähellä koiraa, joten siinä ei voida feiliä ainakaan toisten suoritusta. Ja seuruu meillä on todella vahva, samoin jäävätkin menevät jotenkin, ainakin paremmin ja iloisemmalla asenteella kuin toukokuussa.

Ehkä itse pyrkii liikaa täydellisyyteen ja ei osaa arvostaa jo kaikkea sitä opittua temppu- ja taitomäärää. Ja miten paljon Veekin on lyhyen elämänsä aikana kehittynyt koko ajan parempaan ja ehkä voi sanoa harrastuskoiramaisempaan suuntaan. 2,5 vuotta sitten en olisi ihan uskonut miten paljon vielä tulemmekaan oppimaan tämän tempun jälkeen :-D 

Vielä voisi muutamalla sanalla mainita Mötkostäkin, onhan se jo pian viikon meillä asustellut. M on vielä niin pikkuinen vauva, että muistuttaakin enemmän kääpiöhamsteria kuin syrkkiä. Pitkätukka on päässyt jo tutkailemaan lattialta käsin ihmeellistä maailmaa ja pieni nenä on tuhissut ja ihmetellyt uusia hajuja. Maton ja sähköjohtojen lisäksi Mötkö on saanut haukkailla raejuustoa. Se on niin kesy, että tuntuu kuin se olisi aina asunut meillä :-) Kaikki aikaisemmat jyrsimömme ovat olleet aluksi niin pelokkaita ja on mennyt kauankin aikaa, että ne ovat alkaneet luottaa ihmiseen. Ihan jännä seurata millaiseksi tuo tuosta vielä kasvaa, jääkö esim. karva noin pitkäksi :-D